Riuttaskorpi

c. Jenny Piittinen

Nyt on Riuttaskorven virkistymetsä ja Suutarilankoski nähty. Paikka oli varsinkin laavun luona tosi kiva, vaikkakaan retkeily reittiä ei oltu kunnolla merkitty kaikkialta ja polku oli suurimmaksi osaksi peittynyt lumeen. 

Lauantai aamuna me siis lyötiin siskokset Jennyn autoon ja suunnattiin nokka kohti Riuttaskorven retkeily aluetta, joka sijaitsee Ylöjärvellä. Automatka meni huomattavasti paremmin kuin viime reissulla eikä takapenkiltä kuulunut murahdustakaan. Retkeily alueen parkkis oli todella metsässä, mutta navigaattorin ja maastokartan avulla sekin löytyi. Heti perille päästyämme kävelimme laavulle, jossa vierähti seuraavat puolitoista tuntia syöden sekä kuvaillen hienoa koskea joka virtasi laavun vieressä.

Nuotio syttyi hyvin, ja aika kului hyvin makkaraa paistaessa. Itselläni oli mukana kaksi erilaista keittoa, mutta ensimmäisen onnistuin polttamaan ensimmäisen keiton pohjaan. 

Laavulta matka jatkui varsinaista retkeilyreittiä pitkin. Maasto oli yllättävän raskas. kun aina välillä oli vähän matkaa hankikantoa ja aina välillä jalka humahti hankeen tai pieneen ojaan. Joissain kohti reittiä oli pitkospuita tai selkeä polku, ja tasaisin väliajoin oli opaste kylttejä. Paikkoin kuitenkin polku ja pitkospuut olivat kadonneet lumen alle ja pari kertaa me eksyttiinkin polulta. Kerran pysähdyimme vielä kunnolla juomaan kaakaota sekä ihailemaan maisemia. Tauolla alkoi tuulla kamalasti ja tuli hieman kylmä. Kun päästiin jatkamaan matkaa, alkoi sataa, hassua kyllä, rakeita. Onneksi se ei kestänyt hirvittävän kauaa, ja sade oli loppunut kun me päästiin takaisin autolle. Reissu oli kiva, ja siskokset osasivat käyttäytyä. Tällä kertaa ruuastakaan ei tullut kauheaa jännitystä niiden välille, pari murahdusta muttei sen isompaa. Kiitos Jennylle ja Tuikulle hyvästä seurasta! :) 

Tästä eteenpäin olevat kuvat ovat c. Jenny Piittinen  

Seli seli ja silleen

Ei tullut tekstiä kuten lupasin. Mut ehkä tää blogi ei kuollut yhden tekstin puuttumisesta. Eihän? Mulla on ihan hirveesti tekstin luonnoksia julkaisua vailla mutta yhtäkään en oo saanu blogiin asti. Kaikissa on väärä aihe, huonosti kirjoitettu, liian lyhyt tai ihan jumalattomasti tekstiä ilman mitään järkevää ideaa, yh.
Joka tapauksessa, pahin koerumba on kuukauden ajaksi ohi, joten nyt pystyy taas panostamaan kunnolla treenamiseen ja lenkkeilyyn. Pidin pienen treenitauon Doran  kanssa, koska jo aikaisemmin totesin ettei siitä tule yhtään mitään jos yritän väsyneenä tehdä ja keskittyä, hermo palaa ennemmin tai myöhemmin siinä hommassa. En oikein osaa sanoa oliko tauko hyvä vai huono juttu. Jostain syystä Doralta lähti vähän tassusta kaikki kun ei saanut purkaa kaikkea energiaa samalla tavalla treenamiseen ja riehumiseen kuten ennen, ohitukset meni aivan perseilyks, samaten irti pito. Ei mitään toivoa että koiran/ihmisen/pyörän/kiven voisi ohittaa kadulla ilman että vedetään, hypitään, haukutaan tai juostaan joka suuntaan kaistapäisenä. Dora oli melkein samanlainen silloin kun se tuli mulle, erotuksena tähän että se veti aiemmin. Toivon mukaan nää pahat tavat lähtee kun aletaan taas hinkkaamaan seuraamista sun muita.
Lisäksi tosiaan se juoksutus on jäänyt vähälle. Yleensä oon käynyt iltalenkillä niin myöhään että puistossa on pystynyt pitämään koiraa irti ilman vastaantulijoita, mutta jostain syystä tällä alueella on ollut viime viikkoina aivan valtavasti myrkytys tapauksia. Siis melkein joka päivä tulee uusi juttu, eikä tota kaiken syövää koiraa voi pitää irti ilman kuonokoppaa, mut Dora osaa vetää jopa kopan pois kun tarpeeksi kauan yrittää. Ja koska tavalliset remmilenkit ei kuluta tolta yhtään energiaa, se on ulkona oikea Duracell pupu. Yritä nyt siinä lenkkeillä kun koira hyppii ja pomppii ja kaikkea. Toivon mukaan saan ensiviikolla kortin, ehkäpä sitten pääsisi pois taajamasta vaikka joka päivä juoksuttamaan koiraa pitkin maita ja mantuja.

Tänään uskaltauduin kuitenkin rannalle ilman koppaa, koska siellä ei liiku muita. Kuvat ei ole kummoisia, mutta niitähän voi ajatella vaikka kuvituskuvina tai jotain. Eikös?

Pienen pieni tauko

Edellisestä kirjoituksesta on yli kuukausi, huh! Ajattelin pitää pienen blogitauon, lähinnä koeviikoista ja yleisestä toimettomuudesta johtuen. Ei vaan ole huvittanut tehdä yhtään mitään, mutta pienestä tauosta johtuen mulla on taas ideoita teksteihin ja innostusta tehdä niitä. 

Reilussa kuukaudessa ei ole juuri mitään tapahtunut, parit ohjatut sekä koirakavereita. Hiihtoloman alun vietin Ainolla, jolla on yllä olevassa kuvassa näkyvä koira. Kolmen päivän aikana Dora sai juosta vapaana 24/7 sekä leikkiä niin paljon kuin halusi. Lisäksi äitillä vietetty yö sekä junamatka ahtaassa vaunussa oli koiralle väsyttäviä josta johtuen se nukkuu tällä hetkellä kuin tukki.

Muutama muukin kaveri me ollaan treffattu, siskon Myy koira sekä tuttujen koiruuksia. Oon yrittänyt kunnostautua tuolla koirakaveri puolella, tuntuu että Dora pääsee vähän liian harvoin juoksemaan muiden kanssa. 

Huomenna tulee taas Myy pariksi päivää hoitoon, ja viimeistään viikonloppuna tulee lisää tekstiä. Hyvää loppulomaa niille joilla on lomaviikko! :)