Lauantaina me pakattiin Doran kanssa reppu ja lähdettiin Jennyn ja Tuikun matkassa Oriveden Vuorijärveä kohti. Matka sinne kesti noin tunnin, jonka jälkeen purettiin koirat autosta ja heitettiin reput selkään. Matka nuotiopaikalle ei ollut pitkä, luolan tapainen syvennys kalliossa. Dora oli ihan innoissaan, tää oli sillekin ihan uusi juttu. Kesken makkaran paiston ja maiseman ihastelun nuotiolle ilmestyi lisää ihmisiä. Pelästyin Doran puolesta, se kun menee joskus vastaavissa tilanteissa vähän epävarmaksi. Nytkin se hetken haukahteli kun vein sitä kauemmaks, mutta rauhottu aika nopeesti eikä enään ees välittäny vaikka mentiinkin takaisin nuotiolle ihmisten luo. Kun nuotio oli sammunut ja tavarat pakattu, jatkettiin matkaa. Vähän matkan päässä kallio laski reilusti ja alhaalta koiratkin pääsi uimaan. Tai siis, Tuikku ui ja Dora katseli.
Kallio oli tosi liukas ja aiheutti ongelmia etenkin alas päin tultaessa. Polkukin oli paikoittain liukas ja vaikea kulkuinen, mutta maisemat korvas kulkemisen ongelmat. Siskoksetkin viihty keskenään ja väsyttivät itsensä aika onnistueesti. Dora nukkui koko loppupäivän ja illan sekä yön, iltalenkinkin jälkeen paineli suoraan sänkyyn. Polku oli reilu 4km pitkä ja vaikeakulkuisuudesta huolimatta suosittelen!
Viimeiset kolme kuvaa on Jennyn ottamia.
Kiitos Jennylle ja Tuikulle retkiseurasta, ei voi enään edes erehtyä. Kyllä ne siskot on :)
