Lainakoira

Varoitus kuvaspämmistä!

Viimeinen vuorokausi on ollut pitkälti ärinää, murinaa, kolinaa ja lelujen heittelyä. Vajaan vuoden ikäisessä rotikan pennussa riittää yksinäänkin tekemistä, varsinkin kun joukkoon lisätään 44,5 neliön kokoinen kämppä, päättämätön nöffimix sekä ärsyyntyneet naapurit. 

Meille tuli siis mun siskon koira hoitoon vajaaksi kahdeksi päiväksi. Suloinen pentu, vähän höseli, tosi hyväuskoinen ja erittäin energinen. Dorasta oli ihan käsittämätöntä että joku tuo oikeesti sen kämppään ihka oikean koiran. Se ei osannut päättää, hyökätäkkö kimppuun vai leikkiäkkö, joten se teki molempia. Ihan tosi, välillä se ärähti ja yritti näykätä ja välillä juoksi lelu suussa tuuppimaan penikkaa. Sinällään jännä juttu, että Myy oli Doralle noinkin paha asia, kun Hilla on ollut täällä useasti yötä, ja ainoaksi ongelmaksi muodostunut asia on ollut leikkiminen. Hyvin doge kuitenkin suhtautu ja muutamia ärähdyksiä lukuunottamatta se on lähinnä leikkinyt, haukkunut ja nukkunut. 

 

Saatiinpahan tutustua kahden koiran arkeen, eikä se äkkiseltään pahalta tuntunut. Hassua kyllä, Dora tuntui tosi helpolta energiseen pentuun verrattuna. Isä kuitenkin ihastui Myyhyn, ja on aina halunnut rotikkaa, joten me varmaan nähdään Myytä toistekin :) 

Talvi on tullut

Meillä oli rally-tokon alkeiskurssin eka kerta sunnuntaina. Me tehtiin heti alkuun hyvä vaikutus ohjaajaan myöhästymällä vartilla. Dora oli ihan sekaisin, haukku ja hyppi hallissa ja yritti kaikkien luo. Oma syyni, maanantai oli niin kiireinen etten ollut ehtinyt käydä lenkillä ennen lähtöä, enkä ehtinyt hallin ulkona pahemmin luoda koiraan kontaktia myöhästymisen takia. 

Tämän kerran aiheena oli istuminen, perusasento ja seuraaminen. Aiemmin olen tainnut mainita että kumpikin (seuraaminen ja perusasento) on vaiheessa, mutta yllättävän hyvin Dora silti osasi ne. Ohjaaja kuitenkin huomautti että koira tulee vähän liian eteen perusasennossa, ja näytti oikean paikan. Seuraamisessa mulla on ollut ongelmana että Dora ei lähde mukaan vaan jää istumaan maahan. Nyt se kuitenkin tuli joka kerta mukaan eikä jäänyt katselemaan maisemia. Kummassakin on kuitenkin vielä reilusti parantamista, mutta onneksi me saatiin tuolta kunnon ohjeet.

Talvi on mustan koiran kuvaamisen kannalta aivan ihanaa aikaa. Varsinkin syksyllä tuskastelin kun joistakin kuvista ei edes tunnistanut koiraa, kun se sulautui tummaan taustaan niin hyvin. Nyt sen sentäs erottaa kun on valkoinen tausta. Dorakin nauttii lumesta, varsinkin kun toissapäivänä sitä satoi oikein reippaasti. 

Lomailua

Melkein koko loma on mennyt nukkuessa ja koneella istuessa. Mitään edistystä ei siis ole Doran kanssa tapahtunut loman aikana, koska mitään ei olla tehtykään. Tosin, voin henkilökohtaisesti todistaa että koira pystyy nukkumaan 12 tuntia putkeen. Mulla on tosi hyvät unenlahjat, ja huono unirytmi josta johtuen aamut venyvät yleensä iltapäivään. Dora yleensä nukkuu vähintäänkin yhtä tyytyväisenä mun vieressä, eikä sitä ollenkaan haittaa ettei päivän aikana tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Loma on kuitenkin kohta ohi, ja aloitan tekemään sen kanssa enemmän. Ensimmäisenä listalla on rallytokon alkeiskurssi koirakoutsilla, joka alkaa jo 11. päivä. Hieman jännittää mennä kurssille, koska kaikki sujuu vielä hieman haparoiden. Seuraaminen onnistuu yleensä jos ei ole ollenkaan häiriöitä, ja perusasennossa jaksetaan olla pieni hetki jonka jälkeen alkaa kiemurteleminen. Paikallaolo on kuitenkin pikkuhiljaa parantumassa, vaikka sekin on pitkälti päivästä kiinni.

Uusivuosi oli meille aika kamala. Dora on tosi paukkuarka, eikä vaadita paljoa että se menee paniikkiin. Käytin sen viimeisellä pikapissalla puolikuudelta, mutta joku paukutteli jo ensimmäisiä raketteja. Onneksi ei ehditty kauaksi, joten yritin mennä mahdollisimman rauhallisesti takaisinpäin. Kuitenkin koira makasi koko loppuillan ja yön sängyn alla tärisemässä. Se ilmeisesti pelästyi aika pahasti, koska kahtena seuraavana päivänä se ei suostunut menemään ovesta ulos, ja vasta tänään se oli normaali. 

Kävin tänään lenkillä järven rannalla, ja sielläkin oli jo aika paksu jää. Dora ei oikein tajunnut mihin kaikki vesi oli kadonnut, eikä ymmärtänyt miksi tassut vaan liukuu alla kun yrittää kävellä eteenpäin. Toivottavasti pian tulisi kunnon pakkaset että jäälle uskaltaisi mennä lenkkeilemään, nyt uskalsin päästää Doran vain puolenmetrin päähän rannasta. Joku oli tosin jo käynyt jäljistä päätellen aika kaukanakin jäällä. 

Hankin uudenvuoden kunniaksi uuden objektiivin. Tarkoitus oli (on edelleen) säästää 100 milliseen, mutta mahdollisuus sen ostoon on vasta ensi kesänä. Tästä syystä otin toistaiseksi käyttöön 50mm objektiivin, vanha 80mm kun vetelee viimeisiään ja sen kanssa kuvaaminen on täyttä tuskaa.

Olen kuitenkin tähän mennessä ollut aika tyytyväinen tuohon 50milliseen. Hintaansa nähden yllättävän hyvä. Vaati kieltämättä hieman opettelua koska siinä ei ole zoomia, mutta sillä pärjää hetkellisesti. Mä kun en mikään kovin taitava kuvaaja ainakaan tällä hetkellä ole. 

Alla vielä muutama kuva tänään sataneen lumen kunniaksi :)

Kameran edessä istuminen kiinnosti erittäin paljon.