tiistai 8. joulukuuta 2015

Pieniä häiriötekijöitä

Meillä oli tänään pitkästä aikaa kunnon häriötreeni, pienellä porukalla. Ehdin jo valmiiksi matkalla mielessä pelätä, koira kun ei oikein osaa vielä mitään, ohjaajasta puhumattakaan mutta yllättävän hyvin meni. Ensimmäisellä kerran autosta ulos otettaessa kierrokset nousi, häsellys päällä, mutta onneksi rauhottu melkein heti. Laitoin sen toisen koiran seuraksi autoon odottamaan omaa vuoroa. Tietenkin toivoin ettei se haukkuisi, mutta onneksi Dora ei ollut ainoa joka haukkui. Meidän vuorolla kierrokset olivat taas korkealla, mutta laski tosi nopeesti kun alettiin tekemään. Harjoittelin pääasiassa paikallaoloa maassa häiriöillä. Doralle on ihan fine jos jätän sen maahan ja kävelen kauas, mutta jos jään lähelle heilumaan niin maasta on melkein heti noustava. Kuitenkin tänään edistyin huimasti, opin oikean palkkaustekniikan joka vahvistaa maassa oloa ja Dorakin kehittyi silmissä. Lopuksi pystyin jo menemään kyykkyyn vähän kauemmaksi, heiluttelemaan käsiä ja hyppimään ilman että se tuli luokse. Maassa olo niin, että nypin ja vedän/heiluttelen hihnaa onnistui myös. Saatiin paljon kehuja siitä kuinka nopeasti oppiva Dora on. Mäkin oon tosi tyytyväinen, koira ei perseillyt niin paljoa kuin oletin ja opittiin paljon uuttakin.
Loppuun lisäyksenä, meiltäkin tulee kyllä joulukalenteri, se alkaa vain erinäisistä syistä vasta 10 päivä.


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Yli ali ja ympäri

Niin kuin otsikosta saattaakin jo arvata, niin tämä postaus koskee vaikeusia, joita me ollaan tuon piskin kanssa koettu. Pitkäaikaisimmat vaikeudet ovat varmaankin olleet hihnakäytös, haukkuminen sekä ehdottomasti kontakti. Lisäksi luoksetulot ja erityisesti seuraaminen sekä perusasento ovat tuottaneet päänvaivaa. Kuitenkin suurinosa yllämainituista alkavat pikkuhiljaa olla paremmalla tolalla, ollaanhan niitä jo vuosi harjoiteltu. Vaikka Dora on yleensä todella nopea oppimaan niin varsinkin perusasento ja kontakti oli ylitsepääsemättömän vaikeita. 
 Alla on listattuna kaikkein vaikeimmat asiat, jotka me ollaan jo melkein kokonaan selätetty.

1. Hihnakäyttäytyminen

Kun Dora tuli mulle, se veti kuin hinaaja. Korvista ei ollut tietoakaan, eikä mikään tuntunut auttavan. Kaikki perusjutut mm. pysähtyminen aina kun vetää, vedonesto tuotteet sekä kieltäminen kokeiltiin, mutta varsinaista vaikutusta ei ollut. Heti kun aloimme harjoitella kontaktin ottoa sekä luoksetuloa vetäminenkin väheni. Tällä hetkellä Dora vetää aika harvoin, ellei se näe jotain huippukivaa kuten tutun kaverin tai esim. oravan.

2.Kontakti 

Varmastikin tärkein kaikista voittamistamme haasteista. Kun mä tajusin alkaa harjoittelemaan kontaktin ottoa automaattisesti, ilman käskyä, alkoivat asiat sujua vähän helpommin. Kontaktin ottoa me harjoiteltiin  yli puolivuotta, niin että aina kun Dora esim. lenkillä vilkaisi muhun päin niin heti kehu ja palkka. Siitä se alkoi pikkuhiljaa kehittymään ja nykyisellään koiruus ottaa hienosti kontaktia ja myös luoksetulo on huomattavasti parantunut. Eikös silloin olla onnistuttu?

3. Perusasento ja seuraaminen

Ehdottomasti vaikein opettaa. Seuraaminen onnistui palkkaamalla liikkeestä, aina kun Dora tuli vierelle niin kehu ja palkka. Pikkuhiljaa lisäsin käskysanan ja muuttelin kävelyvauhtia, sekä yritin tehdä seuraamisesta tiiviimmän. Perusasento oli hankalampi, ensin tein niin että otin namin käteen ja ohjasin sillä Doran sivulle istumaan. Meni tosi pitkä aika että se tajus idean, mutta nyt tulee jo ihan sujuvasti sivulle istumaan. Seuraaminen on parantunut kun aloitan ja lopetan sen seuraamiseen. Kumpikaan ei ole vielä täysin kunnossa, mutta ne alkavat jo sujua. 


maanantai 23. marraskuuta 2015

Vuosipäivä



Perjantaina tuli tasan vuosi siitä kun sain Doran hihnan ensi kerran käteeni. Ymmärrys ei riitä, miten nopeasti voi yksi vuosi mennä? Tuntuu kuin vasta äsken oltaisiin opeteltu portaissa kulkemista ja irtioloa. Tai että olisi vain pari viikkoa kulunut siitä kun tuo koiruus ensimmäisen kerran valtasi mun sängyn. Silti se on ehtinyt jo olla mun kanssa kokemassa mun lyhyen elämän melkein suurimmat muutokset. En vieläkään voi uskoa, että tää koira on vaihtanut kotia kolmesti! Onhan siinä vikoja, karvanlähtö on järjetön, se haukkuu vähän väliä eikä sitä aina jaksa kiinnostaa. Mutta on se silti mainio koira.





Ensilumen kunniaksi otin kameran mukaan lenkille, mutta pimeä tulikin yllättävän nopeasti.



tiistai 17. marraskuuta 2015

Kamalasti karvoja

Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt, mutta eikös kokeet ja yleinen kaaos ole hyvä syy? Doralla on karvanlähtö ollut jo aika kauan ja me kirjaimellisesti hukutaan mustiin karvoihin. Niitä on joka paikassa, ruuassa, sängyssä, vaatteissa, sohvassa, kirjojen välissä.. Argh. Epätoivoisesti olen niitä yrittänyt kerätä pussiin koirankarvalapasia varten, mutta eihän siitä mitään tule. Imuri on kyllä täynnä karvoja, mutta seassa on niin paljon muutakin etten edes vaivaudu niitä sieltä pelastamaan. Meillä imuroidaan tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa pelkästään karvojen vuoksi ja silti niitä on isoina palloina kämpän lattialla. Doraa asia ei hetkauta mihinkään suuntaan, se vaan makaa itsepintaisesti kaikilla pinnoilla mihin karvat voivat tarttua. 

Treenit on mennyt nyt vähän niin ja näin. Sain Doran vihdoin ja viimein ymmärtämään perusasennon, mutta siinäkin on vielä tosi paljon hiomista. Lisäksi seuraaminen on aika hakoteillä. Kyllä se jotenkin sujuu, kun palkkaan koko ajan. Toisaalta se on parantunut kuukaudessa, eli ehkäpä tästäkin on suunta ylöspäin. Me ollaan nyt käyty muutaman kerran Etelä-Suomen Seropien järjestämällä arkitoko kurssilla, ja rehellisesti sanottuna se on ollut aika turha. Mutta kyllä se häiriötreenistä on käynyt, vaikka ohjaajat eivät yhtään tienneet mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi tehdä. Edellisellä kerralla oli kuitenkin ns. vieralevana kouluttajana oikea koirankouluttaja (nimeä en enään valitettavasti muista, mutta teki kuitenkin ainakin minuun vaikutuksen). Hänen mielestään me ollaan Doran kanssa jo valmiita rally-tokon alkeiskurssille, sitä kohti siis suuntaamme seuraavaksi. Dorasta saa kyllä nykyään olla ajoittain melkein ylpeä, lenkeillä se vetää harvoin ja muista koirista se ei välitä kunhan saa multa palkkaa ohituksissa. 

Blogin nimen ja ulkoasun kanssa olen myös yrittänyt pakertaa, mutta koska tämänhetkinen banneri on ensimmäin tekemäni on laatu myös sen näköistä. Kyllä se tästä, harjoittelemalla. Huomaathan että vaikka blogin nimi on Kieli poskella niin osoite on kuitenkin kieli poskelle



                    Keppi oli kaveri.
Tyyppi kävi purkamassa paineita hiekkakuopalla.


     
            Pakollinen yhtäri kuusen kanssa.






tiistai 13. lokakuuta 2015

Hyvänmielen marssi

Lauantaina 10.10 oli koiramarssi eläinsuojelun hyväksi, johon mekin Doran kanssa osallistuttiin. Idea oli hyvä, pystyin lahjoittamaan kilon ruokaa kissoille tai koirille pelkästään lenkkeilemällä. Mikäs siinä, Dora saisi kunnon lenkin ja hyvä treenikin se olisi. Dora kun ei vieläkään oikein osaa ohittaa muita koiria, välillä ei välitä ollenkaan mutta välillä on yli innokas ja yrittää ihan väkisin  vastaantulijan syliin. Myös haukkumisesta on tullut pienimuotoinen ongelma. Hieman mua jännitti mennä, ajattelin että koira vaan pelleilisi, haukkuisi ja hyppisi kaikkia vasten. Kaikkeen varautuneena olin pakannut mukaan ison kasan nappuloita, mikä oli järkevä päätös. Kaiken järjen vastaisesti Dora käyttäytyi paljon paremmin mitä olin kuvitellut. Se ei hyppinyt, vetänyt tai haukkunut. Ei levitellyt kuolaa kaikkien koirien päälle eikä hukannut korviaan. Se istui kiltisti mun vieressä ja katseli muita koiria ja maisemia. Kyllä se häntää heilutteli ja muutaman kerran haukahti. Mutta muuten se mussutti tyytyväisenä koirannappuloita. Kävellessäkin se meni yllättävän hyvin, satunnaisesti veti ja haisteli ohi mennen vierellä kulkevia koiria, muttei ryntäillyt joka suuntaan. Itse lenkki meni siis paremmin kuin oletin. 







Kyytiä odotellessa kävin ostamassa Doralle naudan korvan, tyyppi nautti kovasti ^^

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kuin peiliin katsoisi

Lauantaina me pakattiin Doran kanssa reppu ja lähdettiin Jennyn ja Tuikun matkassa Oriveden Vuorijärveä kohti. Matka sinne kesti noin tunnin, jonka jälkeen purettiin koirat autosta ja heitettiin reput selkään. Matka nuotiopaikalle ei ollut pitkä, luolan tapainen syvennys kalliossa. Dora oli ihan innoissaan, tää oli sillekin ihan uusi juttu. Kesken makkaran paiston ja maiseman ihastelun nuotiolle ilmestyi lisää ihmisiä. Pelästyin Doran puolesta, se kun menee joskus vastaavissa tilanteissa vähän epävarmaksi. Nytkin se hetken haukahteli kun vein sitä kauemmaks, mutta rauhottu aika nopeesti eikä enään ees välittäny vaikka mentiinkin takaisin nuotiolle ihmisten luo.  Kun nuotio oli sammunut ja tavarat pakattu, jatkettiin matkaa. Vähän matkan päässä kallio laski reilusti ja alhaalta koiratkin pääsi uimaan. Tai siis, Tuikku ui ja Dora katseli.


Kallio oli tosi liukas ja aiheutti ongelmia etenkin alas päin tultaessa. Polkukin oli paikoittain liukas ja vaikea kulkuinen, mutta maisemat korvas kulkemisen ongelmat. Siskoksetkin viihty keskenään ja väsyttivät itsensä aika onnistueesti. Dora nukkui koko loppupäivän ja illan sekä yön, iltalenkinkin jälkeen paineli suoraan sänkyyn. Polku oli reilu 4km pitkä ja vaikeakulkuisuudesta huolimatta suosittelen! 











 Viimeiset kolme kuvaa on Jennyn ottamia.




Kiitos Jennylle ja Tuikulle retkiseurasta, ei voi enään edes erehtyä. Kyllä ne siskot on :)